Missä liikut tuottaja - luovassa taloudessa, verkostotaloudessa vai runsauden taloudessa?
Turussa sijaitsevan, vielä
osittain rakennusvaiheessa olevan Logomon toiminnan kehittäminen on osa Turun
kaupungin luovien alojen kehittämishanketta. Ideana on tarjota luoville aloille
tila ja mahdollisuus yhteiseen tekemiseen: luoville aloillehan on annettu
vastuu Suomen nostamisesta nykyisestä taloudellisesta kurimuksesta takaisin jaloilleen. Mutta miten
matalasuhdanteessa luovuus voisi kukoistaa, kun luovuus tarvitsee
turvallisuutta, jota taloudellinen epävarmuus kuitenkin jatkuvasti nakertaa?
Riittääkö se, että annetaan tilat ja sanotaan: Menkää tuonne, verkostoitukaa
keskenänne ja keksikää yhdessä jotain kivaa ja uutta?
Tosin aivan näin oman onnensa
nojaan ei Logomon yrityksiä ole jätetty, vaan Turun seudun kehittämiskeskuksen
palkkalistoilla olevan ja Logomossa projektipäällikkönä työskentelevän Anna
Kivisen tehtävänä on muun muassa kuunnella Logomon tilavuokralaisia ja ottaa
selvää, mitä he tarvitsevat oman toimintansa kehittämiseen. Mutta silti, jos
luovuus määritellään kykynä ja rohkeutena luoda uutta (Hakala 2013, 37.), niin
mistä sitä rohkeutta revitään, kun vuokra täytyy maksaa joka kuukausi?
Taloudellisesti turvallisinta on pysytellä saman tutun ja varman tekemisessä
(hittitehtailu), vaikka Internet ja likimain rajoittamaton valinnanvara ovatkin
muuttamassa/muuttaneet maailmaa ja kuluttajien käyttäytymistä kuten Chris
Anderson teoksessaan Pitkä häntä: miksi tulevaisuudessa myydään vähemmän
enempää osoittaa.
 |
| Kuvan koiran hännästä poiketen markkinoiden pitkä häntä ei katkea äkillisesti, vaan kulkee kohti äärettömyyttä nollaa lähetessään. |
Valmista se, vie se markkinoille ja auta minua löytämään se
Anderson kirjoittaa: "Pitkän
hännän teoria voidaan tiivistää näin: Kulttuurimme ja taloutemme ovat yhä
suuremmassa määrin siirtymässä keskittymisestä kysyntäkäyrän etuosan
suhteellisen harvalukuisiin hitteihin (valtavirran tuotteista ja markkinoista)
kohti hännän erittäin lukuisia markkinarakoja." (Anderson 2006, 66.)
Olemme siis siirtyneet niukkuuden taloudesta runsauden taloudeen, jossa
vaikuttavat pitkän hännän kolme voimaa. Nämä voimat liittyvät
tuotantovälineiden demokratisoitumiseen (esim. jokainen voi tehdä elokuvia
omalla tietokoneellaan), tuotantokanavien demokratisoitumiseen (Internetin
mahdollistama edullinen jakaminen, tarjonnan yhdistäminen) ja kysynnän ja
tarjonnan yhdistämiseen, eli laadun erottelemiseen pitkän hännän runsaasta
tarjonnasta erilaisten suodattimien avulla. (Emt, 66 - 71.)
Vaikka tuotannon
demokratisoituminen tuottaakin lisää sisältöjä ja jakelun demokratisoituminen tuo
kaiken tarjolle (esim. Amazon, Netflix), niin nämä kaksi eivät yksin riitä.
Andersonin mukaan pitkän hännän kauppapaikan potentiaali vapautuu vasta, kun
ihmiset löytävät haluamansa tarjolla olevasta superrunsaudesta
erilaisten suodattimien (blogit, Google) avulla. (Emt, 122.) Näin ollen pitkän
hännän markkinoilla suodatinten keskeinen tehtävä on auttaa ihmisiä siirtymään
tuntemastaan maailmasta (esim. Stockmannin tavaratalon talousosasto) maailmaan,
jota he eivät tunne (markkinarakoihin, kuten Turku Desing) sellaista reittiä
pitkin, joka on sekä miellyttävä että räätälöity heidän makutottumuuksinsa.
(Emt, 124 - 125.)
Tuntemamme maailma on täynnä
suodattamia. Esisuodattimia käytetään ennen kuin tuote tai palvelu pääsee
markkinoille, esimerkiksi elokuvatuottajan yrittäessä ennustaa saamansa
käsikirjoituksen potentiaalin tai kaupan sisäänostajan aprikoidessa tuotteen
haluttavuutta. Sen sijaan Andersonin esiin nostamat suodattimet, eli
suositukset ja erilaiset hakutekniikat, ovat jälkisuodattimia, jotka tuovat
esiin sen, mistä ihmiset pitävät. Pitkän hännän markkinoilla suodatin muuttuu
portinvartijasta neuvonantajaksi. (Emt, 138 - 139.)
Mitä tämä runsauden talous sitten
tarkoittaa (verkosto)tuottajuuden näkökulmasta? Ensinnäkin sitä, että koska
kuluttavat haluavat vaihtoehtoja, heille on tarjottava niitä. Tämä nostaa esiin
verkostoitumisen tärkeyden, sillä niin sanottujen "Enemmän on
parempi" -tutkimusten mukaan kuluttajat valitsevat vaihtoehtoja useammin,
kun niiden rinnalla on muita vaihtoehtoja. Eli saadaksesi jotain kaupan, tarjoa
valinnanvaraa. (Emt, 191- 192.)
Esimerkkinä Anderson mainitsee
yleiskoneita myyvän Kitchen-Aidin, joka tarjoaa jälleenmyyjille valkoisen ja
mustan lisäksi vain muutamaa perusväriä kaupan hyllyille kuluttajien ostettavaksi. Verkkokaupassa heillä sen sijaan on
tarjolla yli viisikymmentä muuta väriä, joita kaikkia ostetaan!
Mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että esimerkiksi vuonna 2005 hittiväriksi
nousi syvä oranssi - syystä, jota KitchenAid ei edes itse tiedä. (Emt, 220.)
 | ||||
| Helinä Aholan vertuoosilaisilla teettämä vaahtokarkkihaaste paljastaa niukkuuden talouteen liittyvän ajattelumme. Kirjoittaja punertavassa mekossaan haasteen kimpussa. |
Vie se markkinoille ja auta kuluttajaa löytämään se
Mutta miten tämä kaikki liittyy
luovuuteen ja verkostotuottajuuteen? Voisiko olla tuottajan profession keskeistä osaamista kyky tunnistaa
tilaisuudet, eli ne markkinaraot, joiden kysyntä on jäänyt huomaamatta?
Tuottaja Helinä Ahola kertoi omasta työstään verkostotuottajana turkulaisen
muotoilun parissa, ja hän listasi verkostotuottajan to-do-listan kärkeen kohdan
1. Löydä tilaisuudet. Aholan luotsaama Turku Design ILMIÖ syntyi
kentältä nousseesta tarpeesta verkostoitua, mutta miksi jättää asioita
näin sattuman varaan?
Luovan talouden pöhinässä luovuuden
tuotteistaminen on jätetty taiteilijoiden hartioille, mutta eikö luovan alan yrittäjien
luovuus vapautuisi varsinaiseen luovaan
toimintaan, jos joku muu veisi heidän tuotteitaan runsauden markkinoille ja
auttaisi kuluttajia löytämään nämä tuotteet? Entä riittääkö yrittäjälle luova tila ja luova yhteisö, jos kuluttaja ei tiedä, mitä kaikkea on tarjolla? Toisaalta luovat tilathan tekevät omalta osaltaan esisuodattamista valikoidessaan vuokralaisiaan, joten kuka tarjoaa tilojen ulkopuolelle jääneille mahdollisuuden päästä markkinoille? Sinä - runsauden markkinoiden tuottaja?
P.S. Lue lisää vaahtokarkkihaasteesta (englanniksi): The Marshmallow challenge
Lähdekirjallisuus:
Juha T. Hakala, Luova laiskuus: anna ideoille siivet, 2013 Gummerus.
Chris Anderson, Pitkä häntä: miksi tulevaisuudessa myydän vähemmän enempää, 2006 Terra Cognita, suom. Kimmo Pietiläinen.
Kuvat: Koiran kuva, Nina Kurki, kuvassa oma koira.
Vaahtokarkkihaaste: Nina Luostarinen.
