keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Tauko verkostoitumiseen

- jotain aivan muuta kuin tavallinen seminaari

Marraskuun loppupuolella me Vertuoosi-verkostotuottajavalmennukseen valitut aloitimme tutustumisen luoviin tiloihin ja verkostotuottajuuden saloihin. Tutuiksi tulivat niin Logomo, Kaapelitehdas, Verkatehdas, C/O Malski kuin Taidetehdaskin. Sen lisäksi, että pääsimme tutustumaan tiloihin ja niiden erilaisiin toimintamalleihin, saimme kuulla puheenvuoroja niin tuottajuuteen kuin verkostotuottajuuteenkin liittyvistä asioista. Lisäksi teimme välitehtäviä ja analysoimme ja kehitimme omia verkostojamme.

Puolen vuoden jälkeen voi pysähtyä miettimään, mitä konkreettista saimme valmennuksesta. Laajemmat verkostot tietysti ja enemmän ymmärrystä omista taidoista. Verkostoitumisosaamista on esimerkiksi tunnistaa verkostojen avainhenkilöt. Eli tietää, keitä ovat ne henkilöt, joiden kautta saat kontaktin tavoittelemiisi sidos- ja kohderyhmiin. Avainhenkilöiden tunnistamisen tärkeydestä puhui myös Vertuoosin päätösseminaarissa alustuksen pitänyt ja World Design Capital Helsinki 2012 -hankkeen viestintä- ja markkinointijohtajana toiminut Laura Aalto.

Marika Lohi (oik.) Susanna Ihanuksen haastateltavana.
Toinen alustajista Laura Aalto (oik.) työskentelee
tällä hetkellä Toimiva kaupunki -projektissa.
Verkostoissa on solmukohtien lisäksi myös sudenkuoppia - esimerkiksi henkilöitä, jotka pyytävät palveluksia mutta eivät tunne sanaa vastapalvelus. Kuulimmekin matkan varrella useassa puheenvuorossa toteamuksen, että verkostoista saa sitä, mitä sinne antaa. Eli saadaksesi jotain, myös sinun on annettava jotain. Tämä pätee myös yhteisörahoituksessa, mikä on varsin tervetullut uusi rahoitusmuoto vaikkapa hankkeille. Eräs harvoista alan toimijoista on eettistä pankkitoimintaa harjoittava, osuuskuntapohjaisesti toimiva Pankki 2.0, jonka toimintaa meille esitteli pankin työryhmän jäsen Marika Lohi. Yhteisörahoitus tarjoaa varsin oivallisen tavan sitouttaa ihmisiä yhteisiin tavoitteisiin, mahdollisuuteen tehdä yhdessä "meidän juttuja".

Vertuoosilaisten meidän juttu oli toukokuussa pidetty päätösseminaari, jota ei alkuperäisten kaavailujen mukaan pidettykään Kaapelitehtaalla vaan Teurastamolla, Helsingin Kalasataman ja Sörnäisten kupeessa. Varsin monessa kuulemassamme verkostoitumispuheenvuorossa korostuivat yhdessä tekemisen merkitys, mahdollisuus kohtaamiseen ja erityisesti yhdessä syömisen merkitys. Seminaariryhmäläisten mielessä kehkeytyikin ajatus seminaarista, jossa ei tarjoilla tauolla kuivia juustosämpylöitä, joita mussuttaessa olisi mahdollisuus verkostoitua, vaan pidetään seminaari, joka luo puitteet itse asialle eli verkostoitumiselle. Ja koska syöminen on asia, joka yhdistää kaikkia, seminaaripaikaksi valikoitui Flavour Studio, Teurastamolla sijaitseva opetus- ja tapahtumakeittiö.

Näistä aineksista teimme alkupalat
Flavour Studion henkilökunnan opastuksella.

Laura Aallon ja Marika Lohen pitämien alustusten jälkeen seminaarissa mukanaolijat  jaettiin ryhmiin, joista jokainen sai eteensä samanlaiset alkupala-ainekset. Tässä vaiheessa seminaarin tunnelma oli varsin kiihkeä, sillä aikaa alkupalojen tekoon oli vain puoli tuntia! Kun alkupalat oli saatu valmiiksi, alkoikin rauhallisempi vaihe - pääsimme näet syömään. Ruokailuvaiheessa alussa jaetut ryhmät sekoittuivat, ja siten oli mahdollisuus ruokailun lomassa solmia uusia tuttavuuksia. Myös itse ruoka herätti paljon keskustelua, sillä eihän sitä aivan joka päivä saa syödäkseen huippukokkien tekemää ruokaa. 

Tämä ruokailuun ja ruoan laittoon keskittynyt loppuseminaarimme konsepti sai paljon kiitosta ja on vapaasti käytettävissä! Siis jos haluat tehdä seminaarin, josta kaikille jää hyvä maku suuhun! 
Kiitokset Flavour Studiolle tarjoilusta!















Lisää kuvia löydät Facebook-sivultamme https://www.facebook.com/vertuoosi
Kuvat: Nina Kurki, Hanna Seppänen, Leena Vanhamäki.


perjantai 16. toukokuuta 2014

Miten puskasta tehdään bisnestä?


Porvoon Taidetehdas - ettei taide unohtuisi


Taidetta Taidetehtaan käytävillä.
Kaapelitehtaan, Logomon ja Verkatehtaan tavoin Porvoossa sijaitseva Taidetehdas on entinen tehdasrakennus. Porvoossa haluttiin kuitenkin varmistaa, että taide pysyy mukana tekemisessä, joten nykyisin kulttuuri-, kongressi- ja kauppakeskuksenakin toimiva rakennuskompleksi nimettiin Taidetehtaaksi. Taidetehtaalla tehdään myös hyvin aktiivista yhteistyötä säätiön vuokralaisina olevien taiteilijoiden kanssa, jotka voivat hyödyntää osaamistaan myymällä taidepalveluja kokous- ja kongressivieraille. Porvoossa taiteen ja bisneksen yhdistäminen on lähtenyt hyvin liikkeelle, ja talon hyvä tekemisen meininki  on huomattu maamme rajojen ulkopuolellakin. Business Destination Magazine myönsi tämän vuoden alussa Taidetehtaalle Best Cultural Venue for Corporate Events -tittelin.

Aivan ongelmatonta ei Taidetehtaankaan taival ole ollut kuten  Taidetehtaan toimitusjohtaja Susanne Dahlqvist meille puheenvuorossaan kertoi. Oman profiilin löytäminen ja erottuminen muista kulttuuri- ja kongressikeskuksista on vielä kesken. Lisäksi alueen houkuttelevuutta ja palvelutarjontaa kohentaisi hotellin ja pienen päivittäistavarakaupan saaminen alueelle, mutta tässä taloudellisessa tilanteessa ainakin hotelli antaa odottaa itseään. Myös monimutkainen hallintorakenne on aiheuttanut hämmennystä, joskin eri toimijoiden roolit ovat pikku hiljaa selkiytymässä.

Eräs talossa toimiva taho on Porvoon Taidetehtaan säätiö, joka hiljattain palkkasi palvelukseensa  tuottajan toteuttamaan säätiön visiota nimenomaan taiteentalosta. Kyseisen pestin ollessa vielä varsin tuore valotti talon toimintaa tuottajan näkökulmasta Posintran tuottaja Janne Ekman. Posintra on osittain Porvoon kaupungin omistama kehitysyhtiö, joka on ollut tiiviisti mukana Taidetehdas-hankkeessa. Ekmanin puheenvuorosta selvisi, että vaikka tutkimusten mukaan Taidetehtaaseen suhtaudutaankin Porvoossa positiivisesti, on työsarkaa vielä jäljellä.

Oma haasteensa on totuttaa porvoolaiset käymään Taidetehtaan alueella kaupunkia halkovan joen toisella puolella, sen länsirannalla, joka on aiemmin ollut lähinnä tehdasalue. Sillan rakentaminen mahdollisti ylipäätään Taidetehtaan toiminnan aloittamisen ja alueen kehittämisen, sillä tehdastoiminnan lakattua alueesta oli tullut ränsistynyt ryteikkö, jonka keskellä vanhassa, rapistuvassa tehtaassa taiteilijat puuhastelivat omiaan. Nyt puskat ovat poissa ja alue on avoin kaikille. Vanhat asenteet pusikosta, periferiasta ja tehdasalueesta tuntuvat elävän vielä varsin vahvoina kaupunkilaisten mielissä. Mitkä ovat ne tuottajan työkalut, joilla porvoolaiset houkutellaan ylittämään silta? Mihin asioihin monen toimijan talossa tuottaja voi ylipäätään vaikuttaa? 

Verkkokauppa + verkostotuottaja = verkostokauppaa?


Edellisessä kirjoituksessani pohdiskelin runsauden taloutta ja sen pelisääntöjä. Mieleeni nousikin ajatus palvelujen paremmasta tarjoamisesta verkossa, eli siellä missä kaikki nykyään ovat. Taidetehtaalla on ansiokkaat nettisivut, joilla esitellään muun muassa talossa toimivat taiteilijat, mutta heidän tuotteitaan ei nähdäkseni ole tilattavissa netin kautta. Mutta voisiko näin olla? Voisiko runsauden talouden tuottaja olla eräänlainen verkkokauppias, joka etsisi ja tuottaisi palveluja verkossa myytäviksi? 

Taidetehtaalla työskentelevä ja meille vertuoosilaiselle töitään esitellyt keramiikka- ja kuvataiteilija Tiina Wallius piirtää muun muassa suojelusenkelikuvia, myös koirille. Koiranomistajana tiedän, että Porvoosta käsin toimii eräs Suomen suurimmista lemmikkieläintarvikkeiden verkkokaupoista. Entä jos nämä kaksi toimijaa yhdistäisi, ja Tiinan töitä voisi tilata ko. liikkeen nettisivujen kautta? Voisiko tällaisten parien etsiminen olla osa verkostotuottajan toimenkuvaa? Voisiko verkon kautta saatujen uusien asiakkaiden avulla lisätä pöhinää myös Taidetehtaan ympärillä?

Reissumme eri puolilla Suomea sijaitseviin luoviin tiloihin on herättänyt paljon kysymyksiä, joista osa jää vaille vastauksia, sillä matkamme on viimeistä pysähdystä vaille valmis. Mutta hyvä näin - sillä niinhän taidekin parhaimmillaan tekee - herättää enemmän kysymyksiä kuin mihin antaa vastauksia.

Mielenkiinnostanne kiittäen Vertuoosin viestintäryhmä, eli Sini Immonen, Nina Kurki, Maarit Mattala ja Leena Vanhamäki.

Kuvat: Nina Kurki

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Liiketoimintamahdollisuudet verkostoissa



Missä liikut tuottaja - luovassa taloudessa, verkostotaloudessa vai runsauden taloudessa?


Turussa sijaitsevan, vielä osittain rakennusvaiheessa olevan Logomon toiminnan kehittäminen on osa Turun kaupungin luovien alojen kehittämishanketta. Ideana on tarjota luoville aloille tila ja mahdollisuus yhteiseen tekemiseen: luoville aloillehan on annettu vastuu Suomen nostamisesta nykyisestä taloudellisesta kurimuksesta takaisin jaloilleen. Mutta miten matalasuhdanteessa luovuus voisi kukoistaa, kun luovuus tarvitsee turvallisuutta, jota taloudellinen epävarmuus kuitenkin jatkuvasti nakertaa? Riittääkö se, että annetaan tilat ja sanotaan: Menkää tuonne, verkostoitukaa keskenänne ja keksikää yhdessä jotain kivaa ja uutta?

Tosin aivan näin oman onnensa nojaan ei Logomon yrityksiä ole jätetty, vaan Turun seudun kehittämiskeskuksen palkkalistoilla olevan ja Logomossa projektipäällikkönä työskentelevän Anna Kivisen tehtävänä on muun muassa kuunnella Logomon tilavuokralaisia ja ottaa selvää, mitä he tarvitsevat oman toimintansa kehittämiseen. Mutta silti, jos luovuus määritellään kykynä ja rohkeutena luoda uutta (Hakala 2013, 37.), niin mistä sitä rohkeutta revitään, kun vuokra täytyy maksaa joka kuukausi? Taloudellisesti turvallisinta on pysytellä saman tutun ja varman tekemisessä (hittitehtailu), vaikka Internet ja likimain rajoittamaton valinnanvara ovatkin muuttamassa/muuttaneet maailmaa ja kuluttajien käyttäytymistä kuten Chris Anderson teoksessaan Pitkä häntä: miksi tulevaisuudessa myydään vähemmän enempää osoittaa.

Kuvan koiran hännästä poiketen
markkinoiden pitkä häntä ei katkea äkillisesti,
vaan kulkee kohti äärettömyyttä nollaa lähetessään.

Valmista se, vie se markkinoille ja auta minua löytämään se


Anderson kirjoittaa: "Pitkän hännän teoria voidaan tiivistää näin: Kulttuurimme ja taloutemme ovat yhä suuremmassa määrin siirtymässä keskittymisestä kysyntäkäyrän etuosan suhteellisen harvalukuisiin hitteihin (valtavirran tuotteista ja markkinoista) kohti hännän erittäin lukuisia markkinarakoja." (Anderson 2006, 66.) Olemme siis siirtyneet niukkuuden taloudesta runsauden taloudeen, jossa vaikuttavat pitkän hännän kolme voimaa. Nämä voimat liittyvät tuotantovälineiden demokratisoitumiseen (esim. jokainen voi tehdä elokuvia omalla tietokoneellaan), tuotantokanavien demokratisoitumiseen (Internetin mahdollistama edullinen jakaminen, tarjonnan yhdistäminen) ja kysynnän ja tarjonnan yhdistämiseen, eli laadun erottelemiseen pitkän hännän runsaasta tarjonnasta erilaisten suodattimien avulla. (Emt, 66 - 71.)

Vaikka tuotannon demokratisoituminen tuottaakin lisää sisältöjä ja jakelun demokratisoituminen tuo kaiken tarjolle (esim. Amazon, Netflix), niin nämä kaksi eivät yksin riitä. Andersonin mukaan pitkän hännän kauppapaikan potentiaali vapautuu vasta, kun ihmiset löytävät haluamansa  tarjolla olevasta superrunsaudesta erilaisten suodattimien (blogit, Google) avulla. (Emt, 122.) Näin ollen pitkän hännän markkinoilla suodatinten keskeinen tehtävä on auttaa ihmisiä siirtymään tuntemastaan maailmasta (esim. Stockmannin tavaratalon talousosasto) maailmaan, jota he eivät tunne (markkinarakoihin, kuten Turku Desing) sellaista reittiä pitkin, joka on sekä miellyttävä että räätälöity heidän makutottumuuksinsa. (Emt, 124 - 125.)

Tuntemamme maailma on täynnä suodattamia. Esisuodattimia käytetään ennen kuin tuote tai palvelu pääsee markkinoille, esimerkiksi elokuvatuottajan yrittäessä ennustaa saamansa käsikirjoituksen potentiaalin tai kaupan sisäänostajan aprikoidessa tuotteen haluttavuutta. Sen sijaan Andersonin esiin nostamat suodattimet, eli suositukset ja erilaiset hakutekniikat, ovat jälkisuodattimia, jotka tuovat esiin sen, mistä ihmiset pitävät. Pitkän hännän markkinoilla suodatin muuttuu portinvartijasta neuvonantajaksi. (Emt, 138 - 139.)

Mitä tämä runsauden talous sitten tarkoittaa (verkosto)tuottajuuden näkökulmasta? Ensinnäkin sitä, että koska kuluttavat haluavat vaihtoehtoja, heille on tarjottava niitä. Tämä nostaa esiin verkostoitumisen tärkeyden, sillä niin sanottujen "Enemmän on parempi" -tutkimusten mukaan kuluttajat valitsevat vaihtoehtoja useammin, kun niiden rinnalla on muita vaihtoehtoja. Eli saadaksesi jotain kaupan, tarjoa valinnanvaraa. (Emt, 191- 192.)

Esimerkkinä Anderson mainitsee yleiskoneita myyvän Kitchen-Aidin, joka tarjoaa jälleenmyyjille valkoisen ja mustan lisäksi vain muutamaa perusväriä kaupan hyllyille kuluttajien ostettavaksi. Verkkokaupassa heillä sen sijaan on tarjolla yli viisikymmentä muuta väriä, joita kaikkia ostetaan! Mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että esimerkiksi vuonna 2005 hittiväriksi nousi syvä oranssi - syystä, jota KitchenAid ei edes itse tiedä. (Emt, 220.)

Helinä Aholan vertuoosilaisilla teettämä vaahtokarkkihaaste
paljastaa niukkuuden talouteen liittyvän ajattelumme.
Kirjoittaja punertavassa mekossaan
haasteen kimpussa.




Vie se markkinoille ja auta kuluttajaa löytämään se


Mutta miten tämä kaikki liittyy luovuuteen ja verkostotuottajuuteen? Voisiko olla tuottajan profession keskeistä osaamista kyky tunnistaa tilaisuudet, eli ne markkinaraot, joiden kysyntä on jäänyt huomaamatta? 

Tuottaja Helinä Ahola kertoi omasta työstään verkostotuottajana turkulaisen muotoilun parissa, ja hän listasi verkostotuottajan to-do-listan kärkeen kohdan 1. Löydä tilaisuudet. Aholan luotsaama Turku Design ILMIÖ syntyi  kentältä nousseesta tarpeesta verkostoitua, mutta miksi jättää asioita näin sattuman varaan?

Luovan talouden pöhinässä luovuuden tuotteistaminen on jätetty taiteilijoiden hartioille, mutta eikö luovan alan yrittäjien luovuus vapautuisi varsinaiseen luovaan toimintaan, jos joku muu veisi heidän tuotteitaan runsauden markkinoille ja auttaisi kuluttajia löytämään nämä tuotteet? Entä riittääkö yrittäjälle luova tila ja luova yhteisö, jos kuluttaja ei tiedä, mitä kaikkea on tarjolla? Toisaalta luovat tilathan tekevät omalta osaltaan esisuodattamista valikoidessaan vuokralaisiaan, joten kuka tarjoaa tilojen ulkopuolelle jääneille mahdollisuuden  päästä markkinoille? Sinä - runsauden markkinoiden tuottaja?


P.S. Lue lisää vaahtokarkkihaasteesta (englanniksi): The Marshmallow challenge

Lähdekirjallisuus: 
Juha T. Hakala, Luova laiskuus: anna ideoille siivet, 2013 Gummerus.
Chris Anderson, Pitkä häntä: miksi tulevaisuudessa myydän vähemmän enempää, 2006 Terra Cognita, suom. Kimmo Pietiläinen.
Kuvat: Koiran kuva, Nina Kurki, kuvassa oma koira.
Vaahtokarkkihaaste: Nina Luostarinen. 

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Verkostojen virtuoosit Verkatehtaalla

Kytkeytyminen ja kelpoisuus eli menestyksen avaimet?

 

Helmikuun lopulla vertuoosilaiset eri puolilta Suomea ottivat suunnan kohti Hämeenlinnaa, jossa pääsimme tutustumaan Verkatehtaan tiloihin ja toimintaan. Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas Oy on Hämeenlinnan kaupungin omistama yhtiö, jonka toimitusjohtaja Jouko Astor esitteli meille Verkatehtaan palvelukonseptin ydintä. Kaupungin omistamana yhtiönä Verkatehtaan on ensinnäkin oltava kiinnostava ja houkutteleva kulttuuripalvelujen tuottaja. Toisaalta tiloja vuokraavana tahona sen on tarjottava niin pitkäaikaisille kuin lyhytaikaisillekin vuokralaisilleen kiehtova ja arvostettu toimintaympäristö. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että vuokralaisia valittaessa yhtenä kriteerinä on se, miten hyvin tulokas täydentää alueen tarjontaa ja osaamista. 

Alueella onkin reilu neljäkymmentä toimitilavuokraaja, joille toiminta Verkatehtaan alueella antaa mahdollisuuden käyttää Verkatehtaan tuottamia palveluja, tuo synergiaetuja ja verkottumismahdollisuuksia. Vuokrataso pyritään pitämään tasolla, joka takaa pienillekin toimijoille mahdollisuuden olla mukana. Koska verkostojen evoluutiota hallitsee kasvun lisäksi toinen perusmekanismi, i.e. kytkennän suosimisen laki, on Verkatehtaankin menestyäkseen pyrittävä pitämään yllä niin paljon linkkejä kuin mahdollista. 

Kytkennän suosimisen laki


Verkostojen uuden teorian kehittäjän Albert-László Barabásin mukaan kytkennän suosimisen laki tarkoittaa sitä, että lisäämme tiedostamattamme linkkejä nopeammin niihin solmuihin, joilla on jo paljon linkkejä. Eli mitä enemmän sinulla on linkkejä, sitä ennemmän houkuttelet uusia tahoja kytkeytymään kanssasi. Toisaalta kytkeytyneisyys ei yksin riitä, sillä kilpailuympäristössä kullakin solmulla on tietty kelpoisuus. Kelpoisuudella tarkoitetaan kykyä solmia ystävyyksiä verrattuna muihin ympäristössä oleviin, yritysten kykyä houkutella ja pitää asiakkaita verrattuna muihin yrityksiin. Tämä siis tarkoittaa sitä, että kelpoisimmat solmut kytkeytyvät useammin. Kilpailuympäristössähän kaikki solmut pyrkivät kytkeytymään, sillä linkit tarkoittavat selviytymistä kytkeytyneessä maailmassa.*

Valitettavasti Verkostojen uusi teoria ei kerro sitä, miten kelpoisimmaksi tullaan, mutta kulttuurituottajan on hyvä tuntea ja toteuttaa kytkeytymisen suosimisen lakia ja pyrkiä linkittymään mahdollisimman laajalti. Nykyään sosiaalinen media antaa loistavan mahdollisuuden linkittyä, ja tähän tulisikin kiinnittää huomiota. Humanistisen ammattikorkeakoulun viestintäpäällikkö Jarmo Röksä päivittikin vertuoosilaisten virtuaalisten verkkojen tietämystä antaen paljon arvokasta tietoa. Esimerkiksi verkkosivujen mobiilikäyttö on jatkuvassa kasvussa, joten ovathan sivusi mobiiliyhteensopivat? Myös blogin pitämisen mahdollisuutta kannattaa miettiä, sillä Röksän mukaan blogit ovat nettimaailman luetuinta materiaalia. Ole siis tavoitettavissa ja läsnä monella eri tapaa - näin annat tapahtumallesi elinvoimaa.

Yhdistyksensä toiminnasta meille kävi kertomassa myös Jaakko Blomberg Yhteismaa ry:stä. Yhteismaa on  sosiaalisiin innovaatioihin erikoistunut yhteisö ja do tank, ja sen organisoimat tapahtumat ovat olleet  vähäisestä markkinoinnista huolimatta erittäin suosittuja. Herää kysymys, onko suosion takana se, että helsinkiläiset, erityisesti kalliolaiset pitävät asuinaluettaan kelpoisena solmuna ja haluavat kytkeytyä siihen ottamalla kaupunkitilaa haltuunsa?

*Lähdekirjallisuus: Albert-László Barabás. Linkit Verkostojen uusi teoria. Terra Cognita, 2002. Suom. Kimmo Pietiläinen.  Viittaukset sivuille 90 - 109.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Kaapelitehtaan antia

Näkyyks arvot, onks asenne hyvin? 


Työelämän osaamisvaatimukset kasvavat. Osaamisen keskeisiä asioita ovat tietojen, taitojen ja kokemuksen lisäksi asennoituminen ja suhdeverkostot. 

Näin kirjoitti Markku Silvennoinen jo vuonna 2008 verkostoitumisen saloihin perehdyttäneessä teoksessaan Löydä aarteesi - verkostoidu! Oikea asenne onkin olennaista, mikäli haluaa luoda laajat suhdeverkostot, sillä verkostoissa on kyse ihmisten välisistä vuorovaikutussuhteista, jotka perustuvat luottamukselle. Luottamuksen ja suhdeverkostojen henkilökohtaisuuden merkityksen toivat esiin myös Kaapelitehtaalla vertuoosilaisille verkostoitumistaidoistaan ja näkemyksistään puhuneet Stuba Nikula, (Kaapelitehtaan entinen toimitusjohtaja, nyk. Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja ),Timo Parkkonen (Tuottaja, Susanna Leinonen Company) ja James Ennoila (Tuotanto- ja työntekoyhtiö Pågå Oy).

Verkostojen syntyminen luonnollisesti edellyttää sitä, että ihmiset tapaavat. Kaapelitehtaalla yhteisöllisyyttä pyritään luomaan ensinnäkin ylhäältä alas, jolloin tiloja hallinnoiva Kiinteistö Oy Kaapelitehdas järjestää vuokralaisille muun muassa koulutuksia. Toisaalta alhaalta ylös suuntautuva toiminta on verkostojen ja aidon yhteistyön syntymisessä aidompi muoto, ja tällaisia kohtaamisia mahdollistetaan yhteisten tilojen kautta. Kahvilat, ravintolat ja wc-tilat ovat tiloja, joissa ihmiset voivat tavata arkisesti ja ennen kaikkea sattumalta. Kiinteistö Oy Kaapelitalon hallinnoiman Suvilahden vanhan teollisuusalueen suunnittelussa yhteisöllisyyden luominen on otettu entistä paremmin huomioon, joten osasta tiloja löytyy myös yhteiset keittiöt.

Kaikissa tilanteissa kannattaa pitää mieli avoimena
- koskaan ei tiedä, kenet voi tavata.


 Yhteiset tilat luovat siis mahdollisuuden satunnaisille kohtaamisille ja tutustumisille, joista voi pikku hiljaa kehkeytyä yhteistä tekemistä ja/tai uusia ideoita. Edellytyksenä on kuitenkin avoin mieli ja sen tiedostaminen, että kuka tahansa voi olla oikea ihminen. Kuten kiinalainen sananlasku sanoo: Kohtele jokaista kuin ottaisit vastaan suuren vieraan. 

 

 

Sillä hyvä kello kuuluu kauas...


Oikeanlaisen asenteen merkitystä painotti myös Susanna Leinonen Companyn tuottaja Timo Parkkonen. Tavatessa mahdollisia asiakkaita tai yhteistyökumppaneita eri puolilla maailmaa on pyrittävä tekemään hyvä vaikutus, luotava kuva uskottavasta ja luotettavasta kumppanista, ja tätä voi edesauttaa muun muassa tutustumalla etukäteen paikalliseen tapakulttuuriin. Keskeistä on myös verkostoituminen muiden tuottajien kanssa, sillä kuuntelemalla muita tuottajia ja oppimalla heiltä voi itse yrittää kiertää verkoston mahdolliset sudenkuopat. Sama toimii luonnollisesti toisinpäin: jaa itse omat kokemuksesi, tietosi ja osaamisesi muiden käyttöön. Kuten Stuba Nikula asian kiteytti: verkostoista saa sitä, mitä itse sinne antaa. Niin hyvässä kuin pahassa. Tarkista siis asenteesi ja mieti, mitä tietoa ja osaamista sinulla on annettavana muille, sillä verkostoituminen ei ole baseball-korttien keräilyä.

Olennaista on myös yhteinen arvopohja, minkä James Ennoila toi esiin omassa puheenvuorossaan. Asenteen lisäksi on siis tarkistettava ja tiedostettava arvonsa ja viestiä niistä - ja ennen kaikkea - on seisottava arvojensa takana. Summa summarum: ennen kuin astut ovesta ulos maailmaan verkostoitumaan, pysähdy ja kysy itseltäsi: Näkyykö arvot, onko asenne hyvin? Jos vastasit näihin kyllä - onnea matkaan!

Kuva: Sini Immonen.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Kynnyskysymyksiä

Lahdesta moi!

Matalat kynnykset helpottavat kulkemista.
Kuva Logomon ainoasta kynnyksestä.
Perjantaina 13. päivä me vertuoosilaiset kokoonnuimme Lahdessa, jossa tutustuimme Lahden ensimmäisen coworking-tilan, co/Malskin toimintaan sekä saimme kuulla suunnitteilla olevasta yritys- ja kulttuurikeskus MALSKISTA. Co/Malski on kohtaamispaikka ja uusi toimintamalli eri alojen toimijoille, ja se on syntynyt vastaamaan tarpeeseen saada Lahteen tila ja toimintaa, joka mahdollistaisi yhdessä tekemisen ja uusien kontaktien syntymisen.

Coworking-tilan taustalla on Luovat ry:n hallinnoima lokakuussa 2012 alkanut C/O TILA-hanke. Luovat ry puolestaan on Lahden luovan talouden ja toiminnan kehittämisyhdistys, ja sen toimintaa meille esitteli TILA-hankkeen projektipäällikkö Pia Sandvik. Yhteisen tilan lisäksi Luovat ry tarjoaa myös yhdistystoimintaa jäsenilleen, ja tässä tulimmekin varsinaisten (kynnys)kysymysten ääreen.

Luostarisen ja Parkkolan määritelmän mukaan luovan talouden kentässä tuottajan osaamisen ytimessä on "mosaiikkimaisesti hahmottuvien verkostojen hallinta, jossa yhdistyy sekä virtuaali- että reaalimaailma, luovuus, kulttuuri, yhdessä tekeminen, joukkoistamisen voima, mainetalous, eri toimialojen hallinta...". (Parkkola (toim.) Humak 2012, 202.) Miten siis yhteisö luodaan? Entä miten kynnystä osallistua yhteisiin tapahtumiin voisi madaltaa? Pia Sandvikin mukaan yhdistyksen järjestämään toimintaan osallistutaan mieluusti, jahka on vain uskallettu tulla sen ensimmäisen kerran. Esiin nousi myös kysymys toimintaa osaltaan rahoittavien kannatusyritysten mukaan houkuttelemisen tarpeesta, mutta tähän kysymykseen palaan myöhemmin.

Nikkarointia alhaalta ylös


On pohdittava hieman verkostojen luonnetta. Verkothan toimivat alhaalta ylös, mikä antaa yksittäiselle toimijalle enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ja tarjoaa enemmän mahdollisuuksia onnistua. Nassim Taleb kirjoittaa teoksessaan Musta joutsen näin: Keksijöiden ja yrittäjien strategia on luottaa vähemmän ylhäältä alas -suunnan suunnitteluun ja keskittyä mahdollisimman paljon nikkarointiin ja tilaisuuksien tunnistamiseen, kun ne ilmaantuvat. (Taleb, Terra Cognita, Helsinki 2007, 19.) Osallistumalla aktiivisesti tilaisuuksiin ja nikkaroimalla siellä sun täällä meistä jokainen altistaa itsensä onnenkantamoisille, ja tämä on seikka, joka kannattanee pitää mielessä kaikessa omassa toiminnassa sekä muita toimintaan mukaan houkuteltaessa.

Taleb viittaa teoksessaan myös verkostotutkijoiden kuten Duncan Watts, Steven Strogatz ja Albert-Lászlo Bárabásin tutkimusten tulokseen todeten, että verkostoilla on luontainen taipumus järjestyä äärimmäisen keskittyneiseen arkkitehtuuriin. Tämä tarkoittaa sitä, että muutamalla verkoston solmulla on erittäin paljon kytkentöjä ja muilla tuskin muutama. (Emt, 281.) Siten luovilla tiloilla on mahdollisuus olla verkostojen keskittymäkohtia, mikä tekee niistä elinvoimaisia. Mikäli verkostossa tapahtuu vaurioita, se tapahtuu todennäköisesti jossain heikommin kytkeytyneessä osassa, jolloin isot osaset ovat turvassa. Ajatellaanpa vaikka maailman lentokenttiä: Katastrofi Oulun kentällä ei lamauta maailman lentoliikennettä samalla tavalla kuin vaikkapa JFK:n kenttää kohdannut onnettomuus, mutta katastrofi Oulun kentällä on todennäköisempää, koska pieniä solmukohtia on enemmän kuin isoja. Onko siis avain verkostojen hallintaa se, että näkee oman roolinsa verkostossa, tiedostaa verkostojensa keskittymäkohdat ja huolehtii niiden toimivuudesta? Mene ja tiedä, myöhemmin keväällä ehkä osaan vastata tähän itse laatimaani kysymykseen. Pysyttele siis mukana, sillä paljon on vielä tulossa!

c/o Malski tarjoaa viihtyisät tilat eri alojen toimijoiden kohtaamiselle.
Juhani Vainio (pieni kuva) esitteli meille Lahteen suunnitteilla
olevaa yritys- ja kulttuurikeskus Malskia.