tiistai 22. huhtikuuta 2014

Liiketoimintamahdollisuudet verkostoissa



Missä liikut tuottaja - luovassa taloudessa, verkostotaloudessa vai runsauden taloudessa?


Turussa sijaitsevan, vielä osittain rakennusvaiheessa olevan Logomon toiminnan kehittäminen on osa Turun kaupungin luovien alojen kehittämishanketta. Ideana on tarjota luoville aloille tila ja mahdollisuus yhteiseen tekemiseen: luoville aloillehan on annettu vastuu Suomen nostamisesta nykyisestä taloudellisesta kurimuksesta takaisin jaloilleen. Mutta miten matalasuhdanteessa luovuus voisi kukoistaa, kun luovuus tarvitsee turvallisuutta, jota taloudellinen epävarmuus kuitenkin jatkuvasti nakertaa? Riittääkö se, että annetaan tilat ja sanotaan: Menkää tuonne, verkostoitukaa keskenänne ja keksikää yhdessä jotain kivaa ja uutta?

Tosin aivan näin oman onnensa nojaan ei Logomon yrityksiä ole jätetty, vaan Turun seudun kehittämiskeskuksen palkkalistoilla olevan ja Logomossa projektipäällikkönä työskentelevän Anna Kivisen tehtävänä on muun muassa kuunnella Logomon tilavuokralaisia ja ottaa selvää, mitä he tarvitsevat oman toimintansa kehittämiseen. Mutta silti, jos luovuus määritellään kykynä ja rohkeutena luoda uutta (Hakala 2013, 37.), niin mistä sitä rohkeutta revitään, kun vuokra täytyy maksaa joka kuukausi? Taloudellisesti turvallisinta on pysytellä saman tutun ja varman tekemisessä (hittitehtailu), vaikka Internet ja likimain rajoittamaton valinnanvara ovatkin muuttamassa/muuttaneet maailmaa ja kuluttajien käyttäytymistä kuten Chris Anderson teoksessaan Pitkä häntä: miksi tulevaisuudessa myydään vähemmän enempää osoittaa.

Kuvan koiran hännästä poiketen
markkinoiden pitkä häntä ei katkea äkillisesti,
vaan kulkee kohti äärettömyyttä nollaa lähetessään.

Valmista se, vie se markkinoille ja auta minua löytämään se


Anderson kirjoittaa: "Pitkän hännän teoria voidaan tiivistää näin: Kulttuurimme ja taloutemme ovat yhä suuremmassa määrin siirtymässä keskittymisestä kysyntäkäyrän etuosan suhteellisen harvalukuisiin hitteihin (valtavirran tuotteista ja markkinoista) kohti hännän erittäin lukuisia markkinarakoja." (Anderson 2006, 66.) Olemme siis siirtyneet niukkuuden taloudesta runsauden taloudeen, jossa vaikuttavat pitkän hännän kolme voimaa. Nämä voimat liittyvät tuotantovälineiden demokratisoitumiseen (esim. jokainen voi tehdä elokuvia omalla tietokoneellaan), tuotantokanavien demokratisoitumiseen (Internetin mahdollistama edullinen jakaminen, tarjonnan yhdistäminen) ja kysynnän ja tarjonnan yhdistämiseen, eli laadun erottelemiseen pitkän hännän runsaasta tarjonnasta erilaisten suodattimien avulla. (Emt, 66 - 71.)

Vaikka tuotannon demokratisoituminen tuottaakin lisää sisältöjä ja jakelun demokratisoituminen tuo kaiken tarjolle (esim. Amazon, Netflix), niin nämä kaksi eivät yksin riitä. Andersonin mukaan pitkän hännän kauppapaikan potentiaali vapautuu vasta, kun ihmiset löytävät haluamansa  tarjolla olevasta superrunsaudesta erilaisten suodattimien (blogit, Google) avulla. (Emt, 122.) Näin ollen pitkän hännän markkinoilla suodatinten keskeinen tehtävä on auttaa ihmisiä siirtymään tuntemastaan maailmasta (esim. Stockmannin tavaratalon talousosasto) maailmaan, jota he eivät tunne (markkinarakoihin, kuten Turku Desing) sellaista reittiä pitkin, joka on sekä miellyttävä että räätälöity heidän makutottumuuksinsa. (Emt, 124 - 125.)

Tuntemamme maailma on täynnä suodattamia. Esisuodattimia käytetään ennen kuin tuote tai palvelu pääsee markkinoille, esimerkiksi elokuvatuottajan yrittäessä ennustaa saamansa käsikirjoituksen potentiaalin tai kaupan sisäänostajan aprikoidessa tuotteen haluttavuutta. Sen sijaan Andersonin esiin nostamat suodattimet, eli suositukset ja erilaiset hakutekniikat, ovat jälkisuodattimia, jotka tuovat esiin sen, mistä ihmiset pitävät. Pitkän hännän markkinoilla suodatin muuttuu portinvartijasta neuvonantajaksi. (Emt, 138 - 139.)

Mitä tämä runsauden talous sitten tarkoittaa (verkosto)tuottajuuden näkökulmasta? Ensinnäkin sitä, että koska kuluttavat haluavat vaihtoehtoja, heille on tarjottava niitä. Tämä nostaa esiin verkostoitumisen tärkeyden, sillä niin sanottujen "Enemmän on parempi" -tutkimusten mukaan kuluttajat valitsevat vaihtoehtoja useammin, kun niiden rinnalla on muita vaihtoehtoja. Eli saadaksesi jotain kaupan, tarjoa valinnanvaraa. (Emt, 191- 192.)

Esimerkkinä Anderson mainitsee yleiskoneita myyvän Kitchen-Aidin, joka tarjoaa jälleenmyyjille valkoisen ja mustan lisäksi vain muutamaa perusväriä kaupan hyllyille kuluttajien ostettavaksi. Verkkokaupassa heillä sen sijaan on tarjolla yli viisikymmentä muuta väriä, joita kaikkia ostetaan! Mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että esimerkiksi vuonna 2005 hittiväriksi nousi syvä oranssi - syystä, jota KitchenAid ei edes itse tiedä. (Emt, 220.)

Helinä Aholan vertuoosilaisilla teettämä vaahtokarkkihaaste
paljastaa niukkuuden talouteen liittyvän ajattelumme.
Kirjoittaja punertavassa mekossaan
haasteen kimpussa.




Vie se markkinoille ja auta kuluttajaa löytämään se


Mutta miten tämä kaikki liittyy luovuuteen ja verkostotuottajuuteen? Voisiko olla tuottajan profession keskeistä osaamista kyky tunnistaa tilaisuudet, eli ne markkinaraot, joiden kysyntä on jäänyt huomaamatta? 

Tuottaja Helinä Ahola kertoi omasta työstään verkostotuottajana turkulaisen muotoilun parissa, ja hän listasi verkostotuottajan to-do-listan kärkeen kohdan 1. Löydä tilaisuudet. Aholan luotsaama Turku Design ILMIÖ syntyi  kentältä nousseesta tarpeesta verkostoitua, mutta miksi jättää asioita näin sattuman varaan?

Luovan talouden pöhinässä luovuuden tuotteistaminen on jätetty taiteilijoiden hartioille, mutta eikö luovan alan yrittäjien luovuus vapautuisi varsinaiseen luovaan toimintaan, jos joku muu veisi heidän tuotteitaan runsauden markkinoille ja auttaisi kuluttajia löytämään nämä tuotteet? Entä riittääkö yrittäjälle luova tila ja luova yhteisö, jos kuluttaja ei tiedä, mitä kaikkea on tarjolla? Toisaalta luovat tilathan tekevät omalta osaltaan esisuodattamista valikoidessaan vuokralaisiaan, joten kuka tarjoaa tilojen ulkopuolelle jääneille mahdollisuuden  päästä markkinoille? Sinä - runsauden markkinoiden tuottaja?


P.S. Lue lisää vaahtokarkkihaasteesta (englanniksi): The Marshmallow challenge

Lähdekirjallisuus: 
Juha T. Hakala, Luova laiskuus: anna ideoille siivet, 2013 Gummerus.
Chris Anderson, Pitkä häntä: miksi tulevaisuudessa myydän vähemmän enempää, 2006 Terra Cognita, suom. Kimmo Pietiläinen.
Kuvat: Koiran kuva, Nina Kurki, kuvassa oma koira.
Vaahtokarkkihaaste: Nina Luostarinen.